Viimeinenkin poikanen lähti pesästä, Prunus muutti lauantaina isosiskonsa Nadjan luo Espooseen. Kotiutuminen on kuulemma sujunut hyvin, poika ei ole ikävöinyt ollenkaan! Nadja ei vielä ole ihan varma, kuinka uuteen perheenjäseneen pitäisi suhtautua, mutta ystävystyminen on alkanut lupaavasti.

Kissanpolkkaa-blogi sai alkunsa, kun pieni kissatyttö Manteli muutti Katajamäelle. Blogissa on seurattu Katajamäen kissakatraan elämää ja kahden FIN*Bessemjanka's -pentueen kasvua. Vaikka Manteli on nyt tehtävänsä äitikissana suorittanut, on toiveissa, että Nekku jatkaisi Bessemjaka's -sukua ja Kissanpolkan tarinaa. Kuulumiset ehkä hiljenevät hetkeksi, mutta jatkuvat taas, kun toiveissa on pienten kissantassujen töminää.

Petunia ja Pioni muuttivat viikonloppuna uusiin koteihinsa Kotkaan. Kotiutuminen on kuulemma sujunut hyvin, ja pennuista on paljastunut ihan uusia luonteenpiirteitä. Molemmat ovat kovia juttelemaan ja hakevat paljon lohtua ihmisestä. Varsinkin pikku-Pii on todellinen keikistelijä ja vaatii huomiota varsin kovaäänisesti. Myös meille ihmisemoille eron hetki oli haikea, vaikka tiesimmekin että pennut pääsevät hyviin ja rakastaviin koteihin. Toivottavasti vielä tapaamme monet, monet kerrat.

Pentujen viimeiset päiväunet yhdessä

Petunia ja Pioni

Äiti pesee Petunian huolellisesti ennen matkaa uuteen kotiin

Aurinkokylvyssä Manteli ja Pioni

Pikku-Pioni odottaa uutta kotiväkeään

Pioni osaa keikistellä

Prunus asustelee siis vielä kanssamme. Kissanpentukoulussa on nyt menossa erikoistumisvaihe, Prunus on saanut olla yötkin meidän kanssa, se nukkuu kainalossa, peiton alla, tyynyllä, jalkopäässä. Se tuo yöllä meille leluja (=saalista) ja osaa äitinsä tavoin pyytää yöpalaa. Sisarusten lähdettyä on sekin hakenut enemmän läheisyyttä ihmisistä. Manteli onkin selvästi alkanut vieroittaa Prunustakin.

Prunus emon kainalossa

-Mihin minun leikkikaverit katosivat? Prunus ihmettelee

Prunus

Manteli on nyt suorittanut velvollisuutensa äitinä. Kaksi kaunista ja tervettä pentuetta se on saattanut maailmaan ja kasvattanut niistä kilttejä ja reippaita kissoja. Vappuaatoksi on varattu eläinlääkärille aika leikkausta varten, koska enempää pentueita ei Mantelille ole suunniteltuna.

Manteli

Mantelista on tulossa jo mummokissakin! Nekun veli Nestori on tavannut tyttökissoja ja pentuja on tulossa ihan lähiaikoina.

... kun koko pentue on vielä Katajamäellä. Tunnelma on jo valmiiksi haikea ja ikävä kaihertaa sydänalassa. Petunia muuttaa uuteen kotiinsa lauantaina, Pioni sunnuntaina. Molempien kodit ovat Kotkassa. Prunus jää seuraksemme vielä viikon ajaksi ja muuttaa sitten Espooseen Nadjan kaveriksi. Tässä muutama uusi kuva viime viikoilta.

Ilta-auringossa

Viimeiseen pisaraan

Äiti jaksaa vielä hoitaa

Prunus, Pioni ja Petunia

Petunia

Petunia

Pioni

Pioni

Pioni

Prunus

Pentujen vauhti sen kuin yltyy. Niille on kehittynyt jo selkeä vuorokausirytmi, joka onneksi mukailee ihmisten rytmiä. Kun ihmisiä on kotona ja jalkeilla, ovat myös kissanpennut menossa mukana. Yöt nukutaan kiltisti. Tai ainakin ollaan niin, että ihmiset saavat nukkua.

Pikku-Pii osaa olla joskus sievästikin

Kuin myös Prunus. Taustalla näkyy ystäväni Laura Paasosen piirtämä muotokuva venäjänsinisestä.

Petunia ei malta poseerata

Muuten pennut sitten tekevätkin ihan mitä niitä huvittaa. Elämä Katajamäellä kulkee kissanpentujen tahdissa. Turha on haaveilla siisteydestä, kauniista kukka-asetelmista pöydällä tai sohvatyynyistä sievässä järjestyksessä. Kissanhiekkaa ja ruokakupissa kasteltujen tassujen jälkiä on pitkin lattioita, pöytäliinat eivät suinkaan ole pöydällä vaan pöydän alla, ikkunaverhot ovat saaneet uuden muodon ja kuosin. Lautalattiassa on pikkuisia kynnenjälkiä, samoin kuin televisioruudussa. Pennut ehtivät joka paikkaan ja jättävät myös jälkensä.

Tässä kuvasatoa aamun hurjista leikeistä:

Petunia

Prunus ja Petunia

Kolmiottelu

Pioni ja Prunus

Pioni rökittää Petuniaa

Välillä laji vaihtuu panista nyrkkeilyyn

Aada-täti seuraa mielellään pentujen metkuja. Yläkertaan johtaville portaille on rakennettu pahvilaatikoista parrikaadi, jonka avulla kissanpennut ovat toistaiseksi pysyneet alakerrassa. Aada päivystää usein laatikossa.

Portsari

Vaikka pennuilla on kaupallisesti valmistettuja leluja laatikkokaupalla, ovat ne mieleisimmät kuitenkin aitoja luonnontuotteita: metsästä kerättyjä sulkia, käpyjä, oksanpätkiä tai tuohenkäppyröitä.

Pioni ja pajunoksa

Prunus löysi tuohenkäppyrän

Petuniallakin on saalis

Keräsin pääsiäistä ajatellen maljakkoon pajunoksia, sellaisia jotka olivat aivan täynnä pieniä, pehmoisia pajunkissoja. Asettelin ne maljakkoon, jonka kaiken varuilta laitoin vielä vanhaan perunakappaan (mikä osoittautui ihan hyväksi ideaksi). Mutta miten saatoinkaan kuvitella, että pajunoksat säästyisivät kissanpentujen metkuilta.

Tässä  oksat ovat vielä melko hyvässä järjestyksessä

Mutta sitten paikalla ovat pojat Petunia ja Prunus

-Hmm.. mitäs täältä löytyykään?

Tuhotyössä yhteistuumin

-Eipäs karata mihinkään!

Nyt on hyvä!

Riiviöilme

Miten onnellisia olemmekaan, kun saamme pitää nämä riiviöt kotonamme vielä muutaman viikon.

Prunus, Petunia ja Pioni

Moi! Olen poika nimeltä Petunia, kollinköllikkä vailla uutta kotia. Olen iso ja melko rauhallinen, koska lempipuuhaani on syöminen. Kaikki ruoka on hyvää, mutta kaikkein hauskinta on jos tarjolla on montaa erilaista ja saan vaihtaa lautaselta toiselle. Raksuja jaksan syödä, vaikka maha olisi jo ihan täynnä! Rakastan ihmisiä, tykkään rapsutuksista ja olen mielelläni sylissä. Kyllä minä myös leikin paljon, siksi minulla on niin hyvät ruokahalut.

Petunia

Hei! Minä olen Pioni, pikku-Pii, pieni prinsessan alku. Olen sievä, näin minulle on kerrottu. Leikin mielelläni isojen veljien kanssa, vaikka välillä joudun niille vinkaisemaan kun leikki menee liian rajuksi. Silloin kiipeän syliin tai seurailen mielelläni muiden touhuja vähän sivummalta. Paras leikki on tuohenkäppyrä tai nyljetty leikkihiiri, niitä puolustan hurrrjasti muristen. On joskus tarvinnut murista myös paistetun brolerin tai palvikinkkusiivun takia, että osaan kyllä pitää puoleni isompien kanssa.

Pioni edessä, Prunus takana

Moikka! Olen Prunus, komea ja atleettinen kollialku, oikea pikkuriiviö. Harrastan kaikenlaista herjuutta, isojen kissojen kiusaamista, emon ja Nekun härnäämistä ja sisarukset rökittämistä. Karkaan yläkertaan aina kuin tilaisuus sen sallii, sillä olen keksinyt miten portaiden parrikaadeista pääsee ohi. Riekun hereillä viimeisenä ja herään ensimmäisenä, koska aina on sopiva aika järjestää vähän äksöniä! Kun muut menevät syömään, minä kiipeän ruokkivan ihmisen selkään, joko lahjetta pitkin tai odotan kun se kyykistyy ja hyppään sitten olkapäälle. Odottakaas kun kasvan isoksi, sitten jaksan hypätä vaikka kuuhun saakka!

Petunia ja Prunus

Petunia ja Pioni

Talven ensimmäisen pilkkireissun saaliina oli pieniä ahvenia ja särkiä juuri sen verran, että pikkukissatkin pääsivät kalan makuun.

Ahven aiheuttaa ihmetystä

Pennut ovat maistelleet kaikenlaisia herkkuja, palvikinkusta katkarapuihin. Pionin lempiruokaa on liha, raksuja se ei osaa syödä ollenkaan. Petunia sekoaa, kun kuulee raksupurkin rapsahtavan. Prunus syö kyllä kaikenlaista, jos vaan kiireiltään ehtii.

Pennut saavat olla vapaana tuvassa aina kun ihmisväki on kotona. Nekku nauttii edelleen pentujen paimentamisesta ja niiden kanssa leikkimisestä.

Vaaniiko vaara tunnelissa?

Kasperi päivystää lempipaikallaan pitsityynyn päällä

Äitikissa kiikkutuolissa

Aina ei kamera pysy vauhdissa mukana (Pioni)

Lepohetki

Petunia

Petunia pitkällään, Pioni ja Prunus

Prunus

Tässä vielä muutama kuva Susannan ja Anssin vierailulta. Oma kamerani on hieman rikki, kuvaaminen on siksi aika haasteellista. Mutta uusia kuvia pentusistakin on kyllä tulossa.

Nekku kieriskelee uunin kupeessa

Kasperi Pallohukkanen vakiopäivystyspaikallaan, ruokapöydän reunalla

Aadan maha viistää kohta lattiaa! Hieman on vielä matkaa rantakuntoon.

Kuvat: Susanna ja Anssi Gunnar

Katajamäellä on käynyt paljon vieraita, pentuja ihmettelemässä. Pennuillekin on hyväksi tutustua uusiin ihmisiin, kuulla ja nähdä erilaisia asioita. Näin niistä kasvaa rohkeita ja ennakkoluulottomia kissakansalaisia. Viime viikonloppuna kävi vieraita Kotkasta, Susanna ja Anssi, jotka ovat Pionin tulevat omistajat. Tässä kuvasatoa heidän visiitiltään:

Petunia

Pioni

Prunus

Kaikki kolme. Petunia (oikealla) on ihan nukuksissa. Pennut riehuivat koko aamupäivän, ja sitten kun väsy iskee, se iskee kuin koivuhalko.

Kiitokset Susannalle ja Anssille vierailusta ja hienoista kuvista!

Häkkiaitauksesta ei pitkin ollut apua kissanpennunkaitsijoille. Kun yksi pentu keksi kuinka kiivetä laidan yli, menivät muut pian perässä. Silloin oli vain uskottava että pennut ovat kyllin isoja maailmanvalloitukseen ja löytäisivät isosta huoneesta hiekkalaatikot, ruokakulhot ja emon maitobaarin.

Maitobaarissa alkaa olla jo ahdasta

Pennut ovat jo opetelleet syömään oikeaa kissanruokaa. Tässä kuvassa aterialla koko perhe, lautasella kanasäilykettä. Maisteltu on myös vauvakissoille tarkoitettuja mousseja, broilerin jauhelihaa, possun kieltä ja sydäntä sekä tonnikalaa. Ja ainakin tähän asti kaikki lautaselle laitettu on maistunut.

Pioni on myös oppinut kätkemisen jalon taidon. Ylimääräinen ruoka on syytä peittää vaikka huovalla ja piilottaa veljiltä odottamaan seuraavaa nälkää.

Perheen muut kissat, varsinkin Kasperi, käyvät usein vierailulla pentuhuoneessa. Pennut yrittävät esittää isoja ja pelottavia, kuten Petunia näissä kuvissa.

Petunia

Petunia

Petunia

Pioni

Pioni

Pioni

Prunus

Prunus

Prunus

Kissanpennut eivät enää pysy pesälaatikossa. Niiden oman turvallisuuden vuoksi pesän ympärillä on nyt häkkiaitaus, jossa kakarat saavat kirmailla. Emokissa oli alkuun hieman epäileväinen uusien järjestelyjen suhteen, mutta hyväksyi lopulta tilanteen. Muistan, että viime vuonna kun pennut lähtivät pesälaatikosta, ne eivät sinne enää palanneet. Nyt pesä on edelleen käytössä nukkuma- ja ruokailupaikkana, ja ulkopuolella käydään telmimässä ja suorittamassa juoksuharjoituksia. Tällä hetkellä suosikkileikki on "juostaan kovaa ja päin seinää". Jos joka kolhusta vahvistuvat kissanpennunkin luut, tulee noista varsinaisia luupäitä!

Petuniaa katsellessa tulee ajatelleeksi, että kylläpä se onkin ihan poikakissan näköinen. Sellainen peikkopoika, tai Peikonkakkara.

Nekku paistattelee auringossa. Mantelista näkyy vain korvat pahvireunan takaa.

Nekku on onnensa kukkoloilla lapsenhoitotehtävissä

Päiväunilla

Prunus pussaa

Hei, olen Nekku!