Häkkiaitauksesta ei pitkin ollut apua kissanpennunkaitsijoille. Kun yksi pentu keksi kuinka kiivetä laidan yli, menivät muut pian perässä. Silloin oli vain uskottava että pennut ovat kyllin isoja maailmanvalloitukseen ja löytäisivät isosta huoneesta hiekkalaatikot, ruokakulhot ja emon maitobaarin.

Maitobaarissa alkaa olla jo ahdasta

Pennut ovat jo opetelleet syömään oikeaa kissanruokaa. Tässä kuvassa aterialla koko perhe, lautasella kanasäilykettä. Maisteltu on myös vauvakissoille tarkoitettuja mousseja, broilerin jauhelihaa, possun kieltä ja sydäntä sekä tonnikalaa. Ja ainakin tähän asti kaikki lautaselle laitettu on maistunut.

Pioni on myös oppinut kätkemisen jalon taidon. Ylimääräinen ruoka on syytä peittää vaikka huovalla ja piilottaa veljiltä odottamaan seuraavaa nälkää.

Perheen muut kissat, varsinkin Kasperi, käyvät usein vierailulla pentuhuoneessa. Pennut yrittävät esittää isoja ja pelottavia, kuten Petunia näissä kuvissa.

Petunia

Petunia

Petunia

Pioni

Pioni

Pioni

Prunus

Prunus

Prunus

Kissanpennut eivät enää pysy pesälaatikossa. Niiden oman turvallisuuden vuoksi pesän ympärillä on nyt häkkiaitaus, jossa kakarat saavat kirmailla. Emokissa oli alkuun hieman epäileväinen uusien järjestelyjen suhteen, mutta hyväksyi lopulta tilanteen. Muistan, että viime vuonna kun pennut lähtivät pesälaatikosta, ne eivät sinne enää palanneet. Nyt pesä on edelleen käytössä nukkuma- ja ruokailupaikkana, ja ulkopuolella käydään telmimässä ja suorittamassa juoksuharjoituksia. Tällä hetkellä suosikkileikki on "juostaan kovaa ja päin seinää". Jos joka kolhusta vahvistuvat kissanpennunkin luut, tulee noista varsinaisia luupäitä!

Petuniaa katsellessa tulee ajatelleeksi, että kylläpä se onkin ihan poikakissan näköinen. Sellainen peikkopoika, tai Peikonkakkara.

Nekku paistattelee auringossa. Mantelista näkyy vain korvat pahvireunan takaa.

Nekku on onnensa kukkoloilla lapsenhoitotehtävissä

Päiväunilla

Prunus pussaa

Hei, olen Nekku!

Tämä tuli mieleeni, kun kissanpennun hännän alle katsoin. Prunus on poika, siitä ei ole ollut epäilystäkään. Pioni on tyttö, sen näkee jokainen jo etupäästä. Mutta Petunia! Se ei olekaan ihan selkeä tapaus. Pitkällisen vertailun ja harkinnan jälkeen näyttääkin siltä, että siitä on kasvamassa kollikissa. Voi hyvä ihme sentään, meitä on huijattu! Eikä Mantelikaan sanonut meille mitään.

Pentulaatikossa on käynyt vieraita. Nekku-isosisko on päässyt tekemään tuttavuutta pentujen kanssa. Ja voi sitä riemua! Jos kissanpennuilla olisi päiväkoteja, olisi Nekku siellä hoitotätinä unelma-ammatissaan. Antaumuksella se pissattaa pennut, nuolee ja hoitaa, juttelee ja paijaa. Jotenkin ihmeellistä on, miten pennut kuitenkin erottavat, että Nekku ei ole niiden emo. Emolle eivät isottele tai rettelöi, mutta Nekun kimpussa ovat kuin herhiläiset! Yksi puree takajalasta, toinen etujalasta ja kolmas ponkaisee suoraan kuonoon kiinni. Ne säpyttävät takajaloilla ja repivät turkista. Eihän tuo vielä Nekkua haittaa, mutta entäs muutaman viikon kuluttua, kun pennuilla on hampaat ja kunnon kynnet.

Niin, ja omia pentuja Nekulle ei ole tulossa, ainakaan tällä kertaa. Kosiomatka Helsinkiin Junnu-kollin luo ei tuottanut tulosta ja nyt on edessä uuden sulhasen etsintä. Onkohan kissoille olemassa senssipalstaa, jonne voisi laittaa ilmoituksen?

Pentuset ovat tänään kolmeviikkoisia. Kaikkien painot ovat jo yli 300 g, joskin viimepäivinä painonnousu on hieman hidastunut. Pennut ovat nimittäin aloittaneet maailmanvalloituksen. Tänä aamuna kaikki kolme nukkuivat kasassa pesälaatikon ulkopuolella, emo köllötteli tyytyväisenä pesässä, yksin! Pesän ulkopuolella liikuskellaan hyvin varoen, mutta pesälaatikossa vauhti on ihan hurjaa. Jarrut ovat vielä vähän kateissa ja usein kuuluu tömähdys kun pentu törmää pesälaatikon reunaan.

Tässä kuvassa juuri kaksiviikkoiset

Huisketta pesälaatikossa

-Joko mekin kohta saadaan maistaa?

Manteli rakastaa vaijerilelua, jonka päässä on viisi pätkää paksua paperinarua. Eilen se vei ensimmäistä kertaa saaliin pesään pennuille nähtäväksi.

Kuvia Petuniasta:

Yli laidan!

Kuvia Pionista:

Kuvia Prunuksesta:

Nyt on aika julkaista pentujen nimet! Tässä, olkaa hyvä:

Petunia

Petunia

Peaonia (pioni)

Peaonia

Prunus (manteli)

Prunus

Tämän pentueen nimet tuli alkaa P-kirjaimella. Ajatus pentujen nimiksi löytyi kukkakuvastosta ja kasvien latinankielisistä nimistä. Petunia on kaunis kesäkukka, latinankieliseltäkin nimeltään Petunia. Peaonia tarkoittaa pionia, tuota jokaisen puutarhan perennapenkin kiistatonta kuningatarta. Prunus on mantelin latinankielinen nimi, poika on siis tavallaan äitinsä kaima.

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet huimaa vauhtia. Jokaisella on painoa jo yli 200 grammaa. Ne osaavat  kannatella päätään ja ottavat ensimmäisiä haparoivia askelia. Silmät ja korvat ovat auki, ne katselevat uteliaina valoa kohti ja kuuntelevat ihmeissään kameran ääntä.

Koko kasa

Onnellinen perhe

Mantelin toiset pennut, kaksi tyttöä ja poika, syntyivät keskiviikkoiltana. Ensimmäistä pentua Manteli ponnisteli melkein tunnin, eikä ihme, olihan tytöllä kokoa yli 100 g. Toinen pentu syntyi noin tunnin kuluttua, eikä ihan helpolla sekään. Pienempi tyttö syntyi häntä edellä. Kolmas pentu syntyi niin ikään häntä edellä ja se oli vielä ensimmäistä isompi joten kätilön apu oli todella tarpeen, että pentu saatiin ajoissa ulos. Viimeinen pentu oli poika.

Nekku-sisko oli innokkaana osallistumassa pienokaisten hoitamiseen. Se häsläsi ja hösläsi pentupesässä, nuoli äitiä ja lapsia, nukkuikin niiden kanssa. Vaikka Mantelia ei asia liiemmin näyttänyt häiritsevän, Nekku lähti kuitenkin muutamaksi päiväksi Mammalaan hoitoon.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kävi ilmi että pennut eivät saa tarpeeksi maitoa, niiden painot eivät lähteneet toivotunlaisesti kasvamaan. Huoli äidistä ja pienokaisista oli valtava. Entuudestaan tutut vatsavaivat olivat tulleet taas Mantelin seuraksi, eikä auttanut muu kuin lähteä eläinlääkärin tarkastettavaksi. Pienimmät pennut selvisivät pahimman yli maidonvastikkeen avulla. Manteli sai lääkärissä kipulääkettä, antibioottia ja oksitosiinia maidon tuloa vauhdittamaan. Viime yönä pentujen painot kääntyivät nousuun ja Mantelin vointi on selvästi parantunut. Ruoka maistuu taas ja vähän leikkikin. Nyt voimme vain toivoa, että vastoinkäymiset olisivat takanapäin ja pentujen kasvu pääsisi vihdoin vauhtiin.

Vauhtia ei pentulaatikosta kyllä ole puuttunut. Pennut mönkivät nisältä toiselle hännät tomerasti täristen. Nyt kun maitoa on tullut paremmin, nukkuvat ne pidempiä aikoja tyytyväisinä äitikissan lämpöistä masua vasten.

Muutama kuva pentulaatikosta. Kuvien laatu on melko kehno, johtuen valon vähyydestä, mutta tunnelma välittynee siitäkin huolimatta.

Mötkylöitä

Kisaa nisistä

Kärsivä?(llinen) äitikissa

Mahdoton myllerrys!

Ja tässä ensimmäiset potretit kolmikosta:

Ensimmäinen tyttö

Toinen tyttö

Poika

Katajamäellä tapahtuu kummia. Tiesittehän, että Manteli on ollut kesästä asti sitä mieltä, että Nekun olisi aika aikuistua ja lähteä äidin helmoista. Sitkeästi Manteli on asiasta muistuttanut tassulla hätistämällä ja sähinällä. Eilen tapahtui jotain, kuin taikaiskusta. Manteli tuntui tajuavan, että Nekku ei ole lähdössä mihinkään ja jostakin puhkesi taas se suuri äidin rakkaus. Manteli ei päästä lastaan silmistään, juttelee sille koko ajan, paijaa, pesee ja hoivaa. Jos Nekku pääsee omille teilleen, alkaa vimmattu etsintä, Manteli naukuu  kovaan ääneen ja etsii Nekkua. Kun se löytyy, äitikissa kurahtelee onnellisena, taas vähän paijaa ja rakastaa Nekkua. Yhdessä ne nukkuivat kylpyhuoneen pöytätasolla, kuten kuvassa.

Etualalla Manteli ison mahansa kanssa, nojaamassa Nekun vähän pienempään mahaan.

Mantelin odotusaika on sujunut hyvin. Masu kasvaa ja painoa on tullut jo mukavasti, samaan tapaan kuin viime kerralla. Uskallammeko arvella, että siellä olisi kasvamassa ehkä kolme tai neljä kissanpentua. Melkoinen myllerrys siellä käy ja kissaäiti onkin usein aika kärsivän näköinen. Alkaa varmaan olo käydä ahtaaksi.

Talvi on antanut odotella itseään, eikä kunnon pakkasia ole ollut. Kissat ovat ulkoilleet melkein päivittäin. Etenkin iltasella Kasperi tahtoo tarhaan. Kasperista on kasvanut taitava saalistaja, usein se tuo meille tuliaisia reissultaan. Nyt Kasperi osaa jo päästää myyrän hengestään, ennen kuin kantaa sen sisälle. Kasperi myös syö saaliinsa!

Näiden kuvien myötä Katajamäen väki toivottaa iloista joulua kaikille Kissanpolkan lukijoille!

Nekku on ollut viikon kyläreissulla Helsingissä. Hän lähti sinne tapaamaan hänelle valittua sulhaskissaa, Junnua. Vaikka Nekulla ei vielä hormonit hyrrää, toiveena olisi, että kollintuoksut pistäisivät asioihin vähän vauhtia.

Viikko on kuulemma sujunut oikein hyvin. Nekku ei ollut pitkästä matkasta moksiskaan, vaan rohkeana tutustui heti uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Ruoka maistuu ja vessa-asiatkin hoituvat. Myös sulhaseen tutustuminen on sujunut paremmin kuin hyvin.

Tässä muutama kuva viikon varrelta. Kameran takana on ollut Markku Manninen, tuhannet kiitokset hänelle kerrassaan upeista kuvista!

Jokainen joka on joskus pitänyt kameraa kädessään, tavoitteenaan saada "se täydellinen" kissakuva, tietää millaisesta haasteesta on kyse. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun valoa on niukasti. Minulta pyydettiin valokuvaa vieläpä aivan tiettyyn tarkoitukseen, mikä tietenkin vielä vaikeuttaa asiaa.

Mutta tässä sunnuntaipäivän satoa:

Mantelin odotus on edennyt mukavasti. Painoa on tullut n. 300 g ja nisät ovat jo isot ja ruusunpunaiset. Ruoka maistuu ja onneksi ikäviltä vatsavaivoiltakin ollaan tähän asti vältytty.

Lokakuussa ehdimme käydä kahdessakin kissanäyttelyssä. Alkupuolella kuuta olimme Nekun kanssa  viikonlopun Jyväskylässä. Nekku kisasi tuolloin viimeistä kertaa nuorten luokassa. Vastassa oli molempina päivinä kaunis kilpasisko Alexandra. Lauantaina Nekku jäi kakkoseksi, Aksun jatkaessa aina paneeliin ja voittoon saakka! Onnea Aksu! Sunnuntaina osat vaihtuivat kun tuomari valitsi Nekun paremmaksi ja aina loppukilpailuun saakka. Vaikka paneelissa Nekku jäikin kakkoseksi, paras palkinto oli se, kuinka hienosti Nekku käyttäytyi vaikka tilanne oli varmasti todella jännittävä.

Seuraavana viikonloppuna matkustimme Kangasniemelle ja myös Kasperi pääsi pitkästä aikaa mukaan esittelynäyttelyyn. Kasperi ei tätä elettä suuremmin arvostanut, mutta suostui kuitenkin esittäymään yleisölle ja näyttämään miltä komean venäjänsinisen kollin kuuluukin näyttää.

Kasperi Jörrikkä

Nekku Nökötti

Kuva: Jaana M.

Kuva: Jaana M.

Kuva: Jaana M.

Näytelyn jälkeen meillä oli tilaisuus päästä tapaamaan ptkästä aikaa Nestoria, Nekun veljeä siis. Tässä muutama kuva. Eikös olekin pojasta kasvanut kovasti komea kolli!

Marko ja Nestori

Minne pojat katselevat..?

Myös erään tietyn kollin pitkällinen odotus palkittiin vihdoin! Kun Manteli antoi merkin, Mighty-kolli matkusti Helsingistä Katajamäelle häitä viettämään. Häät olivat hyvin nopeat, vain noin vuorokauden, koska nuori sulhanen tuntui olevan hyvin tietoinen matkan tarkoituksesta ja hoiti homman reippaasti.

Hääsviittinä toimi tällä kertaa kylpyhuone, jossa valokuvien ottaminen oli aika haasteellista kehnosta valaistuksesta johtuen.

Nuori kolli puhkuu intoa!

Morsion levätessä voi sulhokin hieman leikitellä.

Nyt siis odottelemme tuottivatko häät hedelmää. Ainakin nyt parin viikon jälkeen Mantelin ruokahalu on kasvanut ja hieman lommoilla olleet kupeet ovat jo somasti pulskistuneet. Myös nisät erottuvat selvästi vatsakarvojen joukosta.

Manteli valitsi lepopaikakseen kylpyhuoneen pöydän, jolla oli pino pehmoisia tyynyjä odottamassa pyykkiin pääsyä.