Katajamäellä tapahtuu kummia. Tiesittehän, että Manteli on ollut kesästä asti sitä mieltä, että Nekun olisi aika aikuistua ja lähteä äidin helmoista. Sitkeästi Manteli on asiasta muistuttanut tassulla hätistämällä ja sähinällä. Eilen tapahtui jotain, kuin taikaiskusta. Manteli tuntui tajuavan, että Nekku ei ole lähdössä mihinkään ja jostakin puhkesi taas se suuri äidin rakkaus. Manteli ei päästä lastaan silmistään, juttelee sille koko ajan, paijaa, pesee ja hoivaa. Jos Nekku pääsee omille teilleen, alkaa vimmattu etsintä, Manteli naukuu  kovaan ääneen ja etsii Nekkua. Kun se löytyy, äitikissa kurahtelee onnellisena, taas vähän paijaa ja rakastaa Nekkua. Yhdessä ne nukkuivat kylpyhuoneen pöytätasolla, kuten kuvassa.

Etualalla Manteli ison mahansa kanssa, nojaamassa Nekun vähän pienempään mahaan.

Mantelin odotusaika on sujunut hyvin. Masu kasvaa ja painoa on tullut jo mukavasti, samaan tapaan kuin viime kerralla. Uskallammeko arvella, että siellä olisi kasvamassa ehkä kolme tai neljä kissanpentua. Melkoinen myllerrys siellä käy ja kissaäiti onkin usein aika kärsivän näköinen. Alkaa varmaan olo käydä ahtaaksi.

Talvi on antanut odotella itseään, eikä kunnon pakkasia ole ollut. Kissat ovat ulkoilleet melkein päivittäin. Etenkin iltasella Kasperi tahtoo tarhaan. Kasperista on kasvanut taitava saalistaja, usein se tuo meille tuliaisia reissultaan. Nyt Kasperi osaa jo päästää myyrän hengestään, ennen kuin kantaa sen sisälle. Kasperi myös syö saaliinsa!

Näiden kuvien myötä Katajamäen väki toivottaa iloista joulua kaikille Kissanpolkan lukijoille!