Manteli on asustellut Katajamäellä nyt yli viikon ja isot kissat ovat jo hyväksyneet sen lauman jäseneksi. Sopeutuminen on sujunut paremmin kuin ikinä osasin kuvitella! Eniten pelkäsin että Konsta menettäisi hermonsa. Kun Kasperi kolme vuotta sitten muutti Konstan ja Aadan kaveriksi, oli pakka sekaisin paljon kauemmin.

Sopeutumisessa on varmasti ollut avuksi Mantelin mahtava luonne. Rohkeus, sitkeys ja välittömyys. Sillä on pokkaa tunkea ison kissan ruokakipolle, jos siellä on parempaa evästä kuin omassa kipossa. Paras lelu taitaa olla ison kissan pitkä ja joskus vähän levottomana liikkuva häntä. Isojen kissojen syvät huokaukset kaikuvat kuuroille korville, ennen kuin ne ehtivät 'kissaa' sanoa tai tassuaan nostaa, on pieni kiusanhenki jo hävinnyt paikalta. Mantasta olisi myös kovin mukavaa mönkiä nukkumaan ison kissan lämpimään syliin tai saman peiton alle, mutta se on vielä vähän liikaa pyydetty.

Mantelin ja poikien yhteinen harrastus on kilpajuoksu. Matka on 10 metriä ja maali on kiipeilypuun ylimmällä tasolla. Joskus matka juostaan edestakaisin ja maali on sama kuin lähtöpaikka: sängynalla. Pojat antavat tirrille tasoitusta. Kun pieni kissa pinkoo korvat luimussa salaman lailla, isot ottavat korkeampia askelia ja antavat korvien jarruttaa vauhtia. Joskus vilkaisevat taakseen, ettei pieni jää jälkeen.

Mantan vauhti on onneksi alkupäivistä vähän rauhoittunut. Minä olin sen kanssa kotosalla tiistaihin asti, eikä se malttanut nukkua kissanpentujen pitkiä päiväunia, jotka ovat aivan välttämättömiä pienten kissojen kasvulle ja kehitykselle. Manta kävi ylikierroksilla. Kun se keskiviikkona jäi työpäivien ajaksi muiden kissojen kanssa, ilman ihmisseuraa, oli taas päivärytmi löytynyt ja meno vähän rauhoittui. Paino sanalla  vähän. Nyt maltetaan tulla syliin nukkumaan seiskan uutisten ajaksi ja kesken leikkien voi hetkeksi kellahtaa lampaantaljalle kellimään. Tänä aamuna Manta ei olisi halunnut päästää minua töihin, roikkui kintereilläni jopa suihkuun ja kehräsi sylissä ja painoi päänsä kaulaani vasten. Ihana nassukka. Pääsisinpä pian takaisin kotiin...

Mainiota on myös Mantelin ennakkoluulottomuus uusia ruokia kohtaan. Lauantai-iltana herkuttelimme HK:n sinisellä ja salaatilla. Olihan Manteli toki oppinut jo Miian mökillä syömään grillimakkaraa. Sunnuntai-aamuna minun aamupalavoileivältä katosi kalkkunaleikkele. Sitten vuorossa oli juusto. Yleensä kissanpentujen vatsa menee sekaisin uuteen kotiin muutettaessa, stressistä, uusista pöpöistä ja erilaisista ruoista. Vaan ei meidän Mantalla.

jk. onkohan kävijälaskuriin tullut jotain vikaa, kun näyttää jo noin hurjia lukemia! Mukava olisi jos jättäisitte vieraskirjaan muutaman sanan, niin uskon, että täällä todella joku käy lueskelemassa.