Harvinainen hetki: Manteli on nassukka.  Olen todennut että tämä kissa on puhdasta elohopeaa.

 

Kasperi on mustis, en ole koskaan virkannut sille huopalankapesää. Manteli antaa sen onneksi lainata uutta pesää. Kasperi ei mahdu siihen nukkumaan, mutta voi siinä istuakin ja päivystää tärkeänä pennun tekemisiä.

Aada on loukkaantunut. Huomautin sille hiljalleen kertyneestä ylipainosta ja ehdotin elämänhallintaa ja ruokatapojen muutosta.
-Minäkö muka lihava, Aada kysyy? Ihana olen.

-Voin minä vähän leikkiä, jos sitten saan ruokaa. Vai riittääkö että katson kun pentu remuaa?

-Ei jaksa enää!

Vanhat kissat ovat suhtautunnet Manteliin todella hienosti. Tänä aamuna aivan liikutuin, kun Manteli meni Kasperin luo kehräten ja pää alhaalla ja pyysi kissojen kielellä Kasperia pesemään korvansa. Kasperi nuolaisi kolme kertaa. Varma ystävyyden merkki.