Manteli muutti Katajamäelle perjantai-iltana. Muuttomatka Helsingistä sujui hyvin, muutaman naukaisun jälkeen kopasta ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Kun minulla mieheni kanssa juttu taukosi, katsoi Manteli tarpeelliseksi jatkaa keskustelua. Oikein sivistynyttä ja hillittyä keskustelua.

Kotona Mantelia odotti kolme aikuista kissaa, jotka vuorotellen kävivät kummastelemassa kopassa nakottavaa nappisilmää. Aada aloitti tutustumisen Mantelin ruoista. No, Aada on Aada. Konsta katsoi parhaaksi  poistua paikalta, mutta Kasperia kiinnosti kovasti.

Kuka se siellä sängyn alla kähisee?

Manteli teki melko pian selväksi, että pelkkä makuuhuone ei hänen reviirikseen riitä, alkuunkaan. Rohkeasti se lähti tutkimusretkelle eteiseen, vessaan, keittiöön, tupaan... huone huoneelta koko talo oli tutkittu, yläkertaa myöten heti ensimmäisenä iltana! Rohkeasti pieni kissa viiletti ympäriinsä häntä pystyssä ja viis veisasi isojen kissojen pähinöistä ja ärinöistä.

Kun tuli nukkumaan käymisen aika, Manteli asettui minun tyynylle. Apua! ajattelin, se on Kasperin paikka, josta se on kovin tarkka. Ei Kasperi pientä pois ajanut, mutta katsoi kuitenkin tarpeelliseksi jäädä minun kylkeen nukkumaan ja tarkkailemaan pienen unta. Kasperi teki siis heti selväksi, että hän ei asemastaan minun lellikkinä ja mussukkana ihan helpolla luovu!

Ensimmäisenä päivänä minun piti selata vähän kissan manuaalia, mutta kun sieltäkään ei vastausta löytynyt, otin yhteyttä Mantelin entiseen kotiin ja kysyin mistä löytyy off-nappula? Pentu oli jatkanut tutkimusretkiään ja leikkinyt ja touhottanut koko aamupäivän eikä merkkiäkään uupumisesta! Uskomattoman vilkas ja rohkea pentu. Millaisia pentueen muut siskokset ovat, kun Manteli kuulemma oli pentueen rauhallisin.

 

Tänään sunnuntaina huomasin että minulla onkin kaksi pentukissaa! Kasperi leikkii Mantelin kanssa, ne juoksevat peräkkäin ja leikkivät keppileluilla, huopapalloilla ja karvatupsuilla. Välillä Kasperin otteet on vähän raisuja ja Manteli säikähtää, mutta ei iso kissa mitään pahaa tarkoita. Manteli antoi samalla mitalla takaisin, annoin Kasperin lautaselle tonnikalaa ja pentu työnsi nenänsä ihan reippaasti samalle lautaselle! Ei auttanut Kasperin muu kuin väistyä ja antaa pennun syödä.

Aada ja Konsta pitävät edelleen välimatkaa pentuun, murisevat jos se tulee touhottamaan liian lähelle. Ärsyttävä rääpäle, ne näyttää ajattelevan. Ne ovat silti ihan sovussa keskenään, vaikka pelkäsin että vanhojen kissojen keskinäiset välit menevät hetkeksi sekaisin pennun vuoksi.