Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua edellisen postauksen jälkeen! Manteli on kyllä edelleen samanlainen nassukka kuin ennenkin, sekä villikko ja suuri rökittäjälahjakkuus. Se empimättä haastaa isot kissat hurjaan kissanpentupainiin ja perättäinjuoksuun. On kieltämättä aika hurjaa katsottavaa kun Manta painii reilusti kaksi kertaa itseään isomman Konstan kanssa. Kummallista kyllä, usein se on Konsta joka joutuu luovuttamaan. Sähinät ja murinat ovat unohtuneet kokonaan. Ainoastaan jos Manteli tunkee Kasperin kanssa samaan aikaan minun kainaloon, peiton alle,  Kasperi pahoittaa mielensä ja ilmaisee sen kumealla murinalla ja sähinällä. Se on Kasperin paikka! Vauhtiakin Mantelilla piisaa ja kiipeilyä harrastetaan ahkerasti. Onpa kerran käynyt niinkin että vauhtia oli liikaa ja Manta mätkähti lattialle tuvan paarteen päältä. Onneksi selvittiin sähkähdyksellä, taas kerran. Täysin fysiikan lakien vastaista minusta on, että kissanpentu voi hypätä kevyen parioven päälle ja vielä kävellä siellä edestakaisin!

Konsta antaa suukon

 

Osallistuimme Mantelin kanssa Kuopion kissanäyttelyyn. Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna anivarhain. Manteli teki heti alkumatkasta versin selväksi että Ei_ole_kivaa_matkustaa_yksin_pimeässä_kopassa. Näyttelypaikalla ripustin häkkiin laventelin väriset verhot ja teddykankaisen riippumaton. Manteli oli häkissä heti kuin kotonaan. Tai ei aivan, paljon rauhallisemmin. Se köllötteli tyytyväisen näköisenä riippumatossaan ja ihmetteli ympäröivää hulinaa. Häkkinaapureina oli toinen toistaan kauniimpia ja komeampia venäjänsinisiä. Saimme tavata vanhat tutut Veran ja Reetan sekä tutustua komeisiin kolleihin, Kassuun ja Kossuun. 

Tuomarin pöydällä Manta käyttäytyi kuten kissanpennun kuuluukin. Se olisi mieluusti napannut tuomarin tupsukynän ja oli oikein rohkea ja reipas. Arvosteluseteliin kirjoitettiin paljon kehuja ja EX1.

Mantelin tuomari Jurgita Gustaitienen arvostelussa. Kuva Markus Wikström

Suukkoja! Kuva Heikki Siltala

Yön vietimme hotellissa, jossa ei tietenkään nukuttanut ihan niin hyvin kuin kotona. Sunnuntaina Manteli halusikin köllötellä enemmän minun sylissä. Sunnuntain tuomarissa oli jotain kummaa, kaikki kissat olivat hänen pöydällään vähän levottomia, niin Mantelikin. Kaikki sujui silti hyvin, ja Manta sai jälleen oikein mukavat arvostelut, sekä arvosanan EX1. Venäjänsinisten menestys näyttelyviikonloppuna oli oikein mukava, Mantan kanssa pentuluokassa kisannut Hugo taisi olla paneelissa molempina päivinä. Sunnuntaina myös Vera-rouva pääsi loppukilpailuun asti ja korjasi koko potin! Kotimatkan Manteli nukkui kuljetuskopassaan kuin Herran enkeli. Taisi olla aika rankka reissu pikkukissalle, vaikka kovin urheasti käyttäytyikin!

Sunnuntaina odottelemme tuomarin pöydälle pääsyä. Kuva Heikki Siltala.

Häkkinaapurit taisivat kuiskutella Mantelille kauneusvinkkejään ja että hienot kissaneidit syövät vain raksuja. Manta on viimeaikoina ollut aikalailla ronkeli ruokiensa suhteen, valmisruoista ei maistu edes entiset lempparit. Raksuja vaan pitäisi saada joka aterialla. Onneksi sentään possun liha ja sydän sekä kalkkuna maistuvat. Tosiasiassa ruokatapojen muutos liittyy varmasti hampaiden vaihtumiseen. Juuri näyttelyn aikoihin Mantan hampaat olivat melkoisen vinksin vonksin kun pysyvät hampaat tekivät jo tuloaan vaikka maitohampaat olivat vielä paikoillaan. Pahaa teki kuunnella kun syödessä kuului kamala rutina ja narske! Toivottavasti ruokarepertuaari vielä palaisi entiselleen eikä Mantasta tulisi perheemme toista nirsoilijaa. Painoa pikkuiselle on kertynyt jo 2,2 kg, tietysti toivon että tuosta vielä edes pikkuisen kasvaisi. Ainakin tassut näyttävät muuhun kissaan verrattuna melko suurille, jos siis tästä voisi päätellä että kasvaisi vielä.

Vielä muutama kuva. Auringonpaisteella meitä ei ole nyt hemmoteltu, joten joudumme tyytymään näihin keinovalossa kuvattuihin otoksiin.

Keppilelu on edelleen POP

Köllötellen

 

Tarkkana kuin porkkana

Aadaa vähän nolottaa kun ei mahdu laatikkoon ihan kokonaan

Hyvästi rauha ja hiljaisuus, Kasperi näyttää ajattelevan.