Kesän kukkaset alkavat jo lakastua ja kärpäset etsiä talvipesää. Kissat ihmettelevät viileneviä iltoja ja viettävät aikaa mielummin uunin pankolla kuin ulkotarhassa. Ihmettelemistä on riittänyt myös västäräkin pojissa. Pesintä on onnistunut ilmeisemmin erinomaisesti, sillä pihapiirissämme asustelee alun kolmattakymmentä västäräkkiä ja ne ruokailevat usein yhtenä joukkona nurmikolla. Kissat istuvat nenät kiinni ikkunassa ja hännät viuhuen haaveilevat lintupaistista. Vaan haaveiluksi on jäänytkin.

Mantelin kanssa osallistuimme Musti&Mirrin Kissanpäiville. Paikalla riitti ihastelijoita ja ihmettelijöitä; -Voi miten ihana, onko se pentu vielä? -Ai, eikö se kasva enää? Ei, Manteli on ja pysyy pikkuruisena kissaneitinä ja on ihana juuri sellaisena.

Kävimme myös rokotuksilla ja verikokeissa tulevaa kosiomatkaa ajatellen. En voi kuin ihmetellä kuinka nätisti pieni kissa käyttäytyi eläinlääkärin luona. Verinäyte ei onnistunut ensiyrittämällä vaan oli kokeiltava suuremmalla neulalla. Manteli nökkäsi minun sylissä, painoi päänsä tiukemmin rintaani vasten ja näytti vain toivovan että koettelemus olisi pian ohitse. Eläinlääkäri osasi työnsä ja näyte saatiin otettua, virustestin tuloskin oli odotetusti negatiivinen. Erään saksanpaimenkoiran eläinlääkärimatka ei päättynyt yhtä onnellisesti, se kannettiin pois huopaan käärittynä. Surullista, vaikkakin ihan luonnollista.