Puolimatkassa

Mantelin tiineys lienee nyt suunnilleen puolivälissä. Ensimmäiset muutokset mahakarvojen seassa oli huomattavissa n. 2,5 viikon kuluttua astutuksesta; nisät punertivat. Kolmen viikon kohdalla ne olivat jo selvästi turvonneetkin ja nyt niitä ei enää tarvitse etsiä, vaan tuntuvat aivan selvästi. Ruokahalu on myös aivan mahdoton. Manteli vaatii ruokaa useita kertoja päivässä. Kolmesti saa raksuja, kolmesti tuoreruokaa, josta kaksi ateriaa on silkkaa lihaa: kanaa, kalkkunaa, possun kieltä tai sydäntä. Lisäksi tietysti tarpeelliset kalkki- ja vitamiinilisät sekä rasvahapot.

Painoa onkin tullut lisää melkein puoli kiloa. Yleinen tanakoituminen on jo muuttunut masun seudun pyöristymiseksi. Ihan kuin siellä tuntuisi jotain pieniä möhkylöitä. Ensimmäisen kolmanneksen tuleva kissaäiti vaikutti kovin väsyneeltä, kaikki ylimääräinen riekkuminen ja touhottaminen vaihtui lepäilyyn ja loikoiluun. Nyt olo on ilmeisesti vähän virkeämpi, koska jaksetaan taas vähän riehua ja rallittaa, kiipeillä ja kiusata isompia. Ja ulkotarhassakin pitää käydä ihmettelemässä lintuja ja oravia.