Katajamäellä asuu neljä oikeaa kissanalkua. Kissana olemista opetellaan täysipäiväisesti: kiipeämistä, juoksemista, vaanimista, painimista, jäynää ja rökittämistä. Napin suurimmat ansiot on saavutettu ruokakulholla, se syö kaikkea ja aina kun sitä on tarjolla. Nuppu on erityisen ansioitunut pikajuoksijana, melkoinen töpinä kuuluu yhtäaikaa ympäri pentuhuonetta kun Nuppu nelistää tuulispäänä. Nekku taas on erityisen lahjakas rökittäjä, se rökittää äitiään, eno-Kasperia, ihmisten jalkoja ja mitä nyt milloinkin. Noppa on taitavin kiipeilijä, se on jo valloittanut ison raapimapuun alimman tason ja osaa kiivetä sänkyyn. Pojat ovat aavistuksen tyttöjä rauhallisempia, mutta kyllä nekin yltyvät välillä melkoiseen perättäinjuoksuun ja pentupainiin.

 

Nappi

Nuppu

Nekku

Nekku uudestaan

Noppa

Noppa toisen kerran

Ja kerran vielä Noppa

 

Pennut syövät siis jo kiinteää ruokaa. Testattu on kissanpennuille tarkoitettuja valmisruokia sekä oikeaa lihaa. Tähän asti pennut ovat syöneet lähes kaikkea suurella ruokahalulla. Erityisesti kalkkunan jauheliha ja porsaan kieli tonnikalan kanssa saavat suut napsumaan ja tassun heilahtamaan jos kaveri pyrkii omalle annokselle. Pennuille on tullut myös hassu tapa; ruokailun jälkeen kaikki kömpivät syliin ja usein nukahtavatkin siihen, kuten alla olevassa kuvassa.

 

Ihmismieltä lämmittää suunnattomasti että eno-Kasperi viihtyy niin hyvin pentuhuoneessa. Pää kallellaan se seurailee pentujen touhuja ja usein innostuu telmimäänkin pentujen kanssa. Pentujen lelutkin ovat tosi kivoja, onkin aika hassun näköistä on kun iso kollinroikale könttyää lelupallon kanssa. Alkuun pennut pelkäsivät enokissaa, mutta nyt sille jo isotellaan ja kiusataan roikkumalla jalassa tai puremalla hännästä. Myös Manteli näyttää olevan mielissään kun saa lastenhoitoapua ja on joku aikuisempi kissa kenen kanssa vaihtaa kuulumisia.

 

Manteli viettää itsekin aktiivista elämää. Keppilelun kanssa harjoitellaan monta kertaa päivässä, kissaäidin vartalo alkaakin olla jo tiineyttä edeltäneissä mitoissa. Puoli kiloa on painoa jäänyt astutusta edeltäneistä lukemista mutta se on vain hyvä asia!