Eilen Mantelin vipellys aiheutti meille jo pelonsekaisia tunteita. Mieheni aikoi laittaa takkaan tulen ja latoi puita tulipesään. Ja yht'äkkiä siellä olikin pieni kissa! Mantelin tutkimusretket ovat kattaneet jo koko talon, myös kylpyhuoneen vessanpöntön taus on tutkittu. Sieltä kuului surkea parkaisu ja huomasin että Mantelin pää oli juuttunut pöntön vesilukkoon, siihen mutkaan joka pöntön jalassa on. Kasperi oli heti paikalla ja pelastamassa.

Täältä puukorista löytyi jotain hyvää!

Mantelin rohkeus on jotain todella huvittavaa. Se säntäilee häntä kaarella ympäri taloa ja isottelee vanhoille kissoille. Hyppii niiden edessä tasajalkaa ilmaan, selkä ja häntä kaarella ja näyttää uhmakkaalta. Ne joilla on joskus ollut kissanpentu, tietävät varmaan mitä tarkoitan.

Virkkasin ja huovutin Mantelille tuollaisen pesän. Siinä se nukkui viime yönkin, meidän tyynyjen välissä.

Kasperia väilillä ottaa päähän pennun remuaminen. Manteli saa joskus tassusta mutta ei se haittaa.

Emo on ollut huolellinen opettaessaan pennuilleen keppileluilua. Oppi on mennyt hyvin perille ja Manteli suorittaa jo jatkotutkintoa. Siinä harjoitellaan myös karvaisella keppilelulla.

Myös vanhimpia kissoja, Konstaa (kuvassa etualalla) ja Aadaa (kuvassa taustalla), pentu kiinnostaa kovasti. Aada ei enää edes murise pennulle ja uskaltautui sen kanssa samalle ruokakipolle. Olihan tarjolla ihania, rapeita ja rasvaisia raksuja, kissojen perunalastuja! Tutustumista varmasti helpottaa ja nopeuttaa se että pentu ei pelkää isoja kissoja, ei sähise eikä murise niille. On vain niin söpö töpisijä ja touhottaja. Eiköhän siinä karskeimmankin kollin sydän sula.

Kasperi leikkii kovasti Mantelin leluilla. Tuntuu että norsu juoksee ympäri taloa kun Kasperi pääsee vauhtiin.

Tein eilen kantarellipiirakkaa. Manteli sai maistaa juustoraastetta ja kalkkunasuikaleita. Ne maistuivat hyvälle. Sen sijaan kissanpennuille tarkoitetut purkkiruoat ovat Mantelin mielestä vauvanruokaa, mielummin se söisi isojen kissojen lautaselta tonnikalaa ja kanasäilykettä.