Kuulumisia pentulaatikon ääreltä

Mantelin toiset pennut, kaksi tyttöä ja poika, syntyivät keskiviikkoiltana. Ensimmäistä pentua Manteli ponnisteli melkein tunnin, eikä ihme, olihan tytöllä kokoa yli 100 g. Toinen pentu syntyi noin tunnin kuluttua, eikä ihan helpolla sekään. Pienempi tyttö syntyi häntä edellä. Kolmas pentu syntyi niin ikään häntä edellä ja se oli vielä ensimmäistä isompi joten kätilön apu oli todella tarpeen, että pentu saatiin ajoissa ulos. Viimeinen pentu oli poika.

Nekku-sisko oli innokkaana osallistumassa pienokaisten hoitamiseen. Se häsläsi ja hösläsi pentupesässä, nuoli äitiä ja lapsia, nukkuikin niiden kanssa. Vaikka Mantelia ei asia liiemmin näyttänyt häiritsevän, Nekku lähti kuitenkin muutamaksi päiväksi Mammalaan hoitoon.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kävi ilmi että pennut eivät saa tarpeeksi maitoa, niiden painot eivät lähteneet toivotunlaisesti kasvamaan. Huoli äidistä ja pienokaisista oli valtava. Entuudestaan tutut vatsavaivat olivat tulleet taas Mantelin seuraksi, eikä auttanut muu kuin lähteä eläinlääkärin tarkastettavaksi. Pienimmät pennut selvisivät pahimman yli maidonvastikkeen avulla. Manteli sai lääkärissä kipulääkettä, antibioottia ja oksitosiinia maidon tuloa vauhdittamaan. Viime yönä pentujen painot kääntyivät nousuun ja Mantelin vointi on selvästi parantunut. Ruoka maistuu taas ja vähän leikkikin. Nyt voimme vain toivoa, että vastoinkäymiset olisivat takanapäin ja pentujen kasvu pääsisi vihdoin vauhtiin.

Vauhtia ei pentulaatikosta kyllä ole puuttunut. Pennut mönkivät nisältä toiselle hännät tomerasti täristen. Nyt kun maitoa on tullut paremmin, nukkuvat ne pidempiä aikoja tyytyväisinä äitikissan lämpöistä masua vasten.

Muutama kuva pentulaatikosta. Kuvien laatu on melko kehno, johtuen valon vähyydestä, mutta tunnelma välittynee siitäkin huolimatta.