Kissanpentupainia

Pentujen vauhti sen kuin yltyy. Niille on kehittynyt jo selkeä vuorokausirytmi, joka onneksi mukailee ihmisten rytmiä. Kun ihmisiä on kotona ja jalkeilla, ovat myös kissanpennut menossa mukana. Yöt nukutaan kiltisti. Tai ainakin ollaan niin, että ihmiset saavat nukkua.

Pikku-Pii osaa olla joskus sievästikin

Kuin myös Prunus. Taustalla näkyy ystäväni Laura Paasosen piirtämä muotokuva venäjänsinisestä.

Petunia ei malta poseerata

Muuten pennut sitten tekevätkin ihan mitä niitä huvittaa. Elämä Katajamäellä kulkee kissanpentujen tahdissa. Turha on haaveilla siisteydestä, kauniista kukka-asetelmista pöydällä tai sohvatyynyistä sievässä järjestyksessä. Kissanhiekkaa ja ruokakupissa kasteltujen tassujen jälkiä on pitkin lattioita, pöytäliinat eivät suinkaan ole pöydällä vaan pöydän alla, ikkunaverhot ovat saaneet uuden muodon ja kuosin. Lautalattiassa on pikkuisia kynnenjälkiä, samoin kuin televisioruudussa. Pennut ehtivät joka paikkaan ja jättävät myös jälkensä.

Tässä kuvasatoa aamun hurjista leikeistä:

Petunia

Prunus ja Petunia

Kolmiottelu

Pioni ja Prunus

Pioni rökittää Petuniaa

Välillä laji vaihtuu panista nyrkkeilyyn

Aada-täti seuraa mielellään pentujen metkuja. Yläkertaan johtaville portaille on rakennettu pahvilaatikoista parrikaadi, jonka avulla kissanpennut ovat toistaiseksi pysyneet alakerrassa. Aada päivystää usein laatikossa.

Portsari

Vaikka pennuilla on kaupallisesti valmistettuja leluja laatikkokaupalla, ovat ne mieleisimmät kuitenkin aitoja luonnontuotteita: metsästä kerättyjä sulkia, käpyjä, oksanpätkiä tai tuohenkäppyröitä.

Pioni ja pajunoksa

Prunus löysi tuohenkäppyrän

Petuniallakin on saalis

Keräsin pääsiäistä ajatellen maljakkoon pajunoksia, sellaisia jotka olivat aivan täynnä pieniä, pehmoisia pajunkissoja. Asettelin ne maljakkoon, jonka kaiken varuilta laitoin vielä vanhaan perunakappaan (mikä osoittautui ihan hyväksi ideaksi). Mutta miten saatoinkaan kuvitella, että pajunoksat säästyisivät kissanpentujen metkuilta.